(Tämä tänään alkava lyhyt kirjoitusten sarja avautuu parhaiten heille, jotka ovat lukeneet esikoiskirjani.)
Täytyisi lähteä kirjamessuille. Kun on se kulkulupakin.
Mikä tässä nyt jarruttelee?
Taidan arvata.
Sumu on laskeutunut kaupungin ylle, messusumu. Se on luonnolta hyvin ystävällistä. Jotain tuollaista toivoinkin. Voin lähteä pyöräilemään kohti Messukeskusta ja toivoa eksyväni matkalla.
Onkohan Sofia siellä.
Entä jos Sofia ei ole siellä.
Entä jos olen siellä vieläkin ulkopuolinen, vieläkin yksin. Entä jos Sofiakin edelleen on?
Ajattelin että kulkulupa ja oma nimi esiintyjälistassa voisivat jotenkin auttaa. Tänään huomaan kuitenkin lamaantuvani, niin kovin tuttuun tapaan. Messuhumu on laskeutunut Pasilan sumun sisään, ja minä pelkään, että se tekee minusta taas apean.
Sanon itselleni tuomiten: ryhdistäytyisit.
Itseni katsoo takaisin, tuomitsevasti.
Näin olen siten tuominnut itseni kahdesti. Näin tämä tänään menee.
Seuraavaksi lähden kirjamessuille. Jos joudun perille asti, lukitsen pyörän, näytän ovella kulkuluvan, kuljen portista,
menen näkymättömäksi. Se auttaa.
Onneksi tänään on vasta torstai.
Keskustelen Helsingin kirjamessujen Esplanadi-lavalla sunnuntaina 31.10.2021 klo 17 yhdessä Henna Mäkelinin kanssa.