Salassa pidettävä, jälkikirjoitus, osa 3

(Tämä pian päättyvä lyhyt kirjoitusten sarja avautuu parhaiten heille, jotka ovat lukeneet esikoiskirjani.)

Sunnuntai.

Minä pääsin sinne messuille perjantaina, mutta Sofia ei ollut siellä.

Kirjani näytti olevan yhdellä pöydällä. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, sehän oli omalla paikallaan.

Minä vaan en tiedä, mikä omani on.

Tunsin itseni hyvin pieneksi eläimeksi.

Mikä bussi menee Muumilaaksoon? Uskon että sieltä minulle voisi löytyä jokin paikka.

Aamupäivä on hiljainen. Lapset nukkuvat vielä.

Käännyn katsomaan kuolleen lapsen kuvaa.

Enää sen katsominen ei satu.

Hän on mennyt omalle paikalleen. Ja vaikka minä en olekaan vielä löytänyt omaani, kai tästä voi kohta silti nousta, pestä hampaat ja laahautua sinne messuhalliin.

Muumilaaksoon varmaan ehtii myöhemminkin.

Keskustelen Helsingin kirjamessujen Esplanadi-lavalla tänään sunnuntaina 31.10.2021 klo 17 yhdessä Henna Mäkelinin kanssa.