Aatonaattona muistan: minullahan on blogi. Aatonaattona se tuleekin tarpeeseen. Se saattaa pelastaa tilanteen. Joulu ei oikein käynnisty. En löydä itsestäni ruuhkassarämpijää, olen hukannut hänet. Sisäinen graavilohenjonottajani on vaipunut koomaan. Lisäksi vaikuttaa siltä, että tänäkin vuonna lähipiiri ehkä saa lahjaksi vain keskeneräisiä käsitöitä. On meillä kuitenkin kovasti yritetty. Olemme rakentaneet siltoja vuodenaikojen välille. Kaikkihan on kiinni …
Kirjoittaja-arkisto:virkkunenjulia
Marraskuu
Marraskuu. Valo on viety. Olen taas viettänyt aikaa pellon laidassa. Tekemätön on seisonut ovella koko viikonlopun, katsellut minua siinä. Olen katsellut muualle, katsellut kirjoja, lukenut. Poltellut kynttilöitä, kerännyt voimia. Poltellut lisää kynttilöitä ja kerännyt lisää voimia. Voimat tulevat tarpeeseen kun muu valo on viety. Lauantaiaamuna minun ei kuitenkaan tarvinnut olla yksin. Sain vieraita. Eläinmaailman ystävällisyys …
Vapaan surun ilta
Niin joo, mainos. Unohdin. Olisi se kai täytynyt laittaa tähän jo aiemmin. En ole tunnettu oikea-aikaisuudestani. Voi myös olla, etten koskaan tulekaan olemaan, mutta mikäli näin kävisi, se olisi totisesti kova yllätys. Ihan kaikille. Esiinnyn Käpylän kirjastossa kahden ja puolen tunnin kuluttua. Olen istunut sängylläni, valinnut kirjastani sivut, jotka ajattelin lukea ääneen. Jos joku siis …
Salassa pidettävä, jälkikirjoitus, viimeinen osa
(Tämä tähän päättyvä lyhyt kirjoitusten sarja avautuu parhaiten heille, jotka ovat lukeneet esikoiskirjani.) Kuinka siellä kirjamessuilla lopulta kävi? Kaikki kääntyi hyväksi. Kotoa lähtiessä eläinmaailma kuitenkin katsoi kysyvästi: oletko nyt ihan varma että haluat mennä sinne? Enhän minä tietenkään ollut. Mutta harjoitin urheutta. Ehjiä sukkahousuja en kuitenkaan löytänyt. Kissat tyrmistyivät. Messukeskuksessa kirja oli edelleen omalla paikallaan. …
Jatka lukemista “Salassa pidettävä, jälkikirjoitus, viimeinen osa”
Salassa pidettävä, jälkikirjoitus, osa 3
(Tämä pian päättyvä lyhyt kirjoitusten sarja avautuu parhaiten heille, jotka ovat lukeneet esikoiskirjani.) Sunnuntai. Minä pääsin sinne messuille perjantaina, mutta Sofia ei ollut siellä. Kirjani näytti olevan yhdellä pöydällä. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, sehän oli omalla paikallaan. Minä vaan en tiedä, mikä omani on. Tunsin itseni hyvin pieneksi eläimeksi. Mikä bussi menee Muumilaaksoon? Uskon …
Salassa pidettävä, jälkikirjoitus, osa 2
(Tämä eilen alkanut lyhyt kirjoitusten sarja avautuu parhaiten heille, jotka ovat lukeneet esikoiskirjani.) Perjantai. Eksyinkö eilen matkalla kirjamessuille? Joo, keittiöön. Ajattelin että pyyhin vaan ennen lähtöä tämän tiskipöydän tästä. Ja pyyhinkin. Ja tiskikoneen täytettyäni ajattelin että onhan sieltä messuilta sitten mukavampi palata, jos on myös imuroinut. Ja sitten huomasinkin, että olohuoneen kesämatto täytyisi vaihtaa talvimattoon. …
Salassa pidettävä, jälkikirjoitus, osa 1
(Tämä tänään alkava lyhyt kirjoitusten sarja avautuu parhaiten heille, jotka ovat lukeneet esikoiskirjani.) Täytyisi lähteä kirjamessuille. Kun on se kulkulupakin. Mikä tässä nyt jarruttelee? Taidan arvata. Sumu on laskeutunut kaupungin ylle, messusumu. Se on luonnolta hyvin ystävällistä. Jotain tuollaista toivoinkin. Voin lähteä pyöräilemään kohti Messukeskusta ja toivoa eksyväni matkalla. Onkohan Sofia siellä. Entä jos Sofia …
Näkemiin
Lähdin pellon laitaan. Otin kukat mukaan, etteivät kissat söisi niitä poissaollessani, kun kukaan ei olisi huutamassa heille: kuonot irti mun kukista nyt heti! Perhe vaikutti ilahtuvan siitä, että kukat lähtivät maalle lepäämään. Pelkääjän paikalla kukat ovat parasta seuraa. Ne kun eivät tahdo puhua. Perillä pellon laidassa perjantai kesti pitkään. Perillä pellon laidassa väsyneillä äideillä on …
Eilisen valo, ja tämäisen
Sunnuntain valo paistoi sänkyyni puolen päivän jälkeen. Makuuhuone tuoksui kukkakaupalta, sotkuinen. Olin juhlinut kirjaani ystävieni kanssa, he toivat tuoksun lahjaksi. Tuoksu seisoi maljakoissa makuuhuoneen ikkunalaudalla. Sen yllä roikkuivat kuivumassa toissa viikolla pestyt paidat, kärsivälliset. Ilma kannatteli pölyä. Ilma kannatteli rauhaa. Valo osui lepäävän kasvoihin. Hän otti valosta kuvan, minä. Hiljalleen sänky alkoi täyttyä. Tuli kissoja, …
Tärkeitä hetkiä elämässä
Tärkeitä hetkiä elämässä: ajaa toiseen kaupunkiin hakemaan jostain varastosta oman kirjan tekijänkappaleita, ja muutamia muitakin kappaleita, pahvilaatikollisen verran. Tärkeitä hetkiä elämässä: ajaa sinne yhdessä kera kuopuksensa ja perheen uuden vauvan, pojanpoikasensa, keskellä keskiviikkoa, syystä että emminävaantiedä, jotenkin tuntui että just näin tämä kannattaisi tehdä, en vaan ole ihan varma että miksi. Jotenkin tuli vaan aamukahdeksalta …