Keskiviikkona vähän ennen nukkumaanmenoa on selvästi oikea aika kysyä itseltään: mitä ihmettä minä olen mennyt tekemään.
En minä haluaisi myydä mitään. En vaan haluaisi. Onko pakko myydä omaa kirjaa, jota ei edes vielä ole?
On.
Tuli sitten kaivettua tällainen kuoppa ja vieläpä kaksin käsin. Olen luvannut myydä, ennakkoon, mutta kuoppa on niin syvä, ettei reunojen yli yletä näkemään yhtään maksavaa asiakasta.
Olen hyvin huono myyjä. Hyvin, hyvin huono. Myyn kirjaa, jota ei vielä ole, omassa blogissani, jota kukaan ei lue. Ja lopulta, kun en myy yhtään mitään, teen henkilökohtaisen konkurssin.
Tähän eivät kyllä kaikki pysty. Onneksi minä sentään, jonkunhan tämäkin elämäntehtävä piti ottaa.
Toisaalta täällä kuopassa on hyvä olla. Vaikkei täällä ole asiakaspintaa, johon tarttua, kukaan ei myöskään näe minua, eikä täällä tarvitse käsitellä mitään reklamaatioita. Voin kyyhöttää rauhassa, olla kaikessa hiljaisuudessa jumissa siinä tekeillä olevan kirjani toisessa luvussa, joka alkaa näin:
HANKESUUNNITELMA
Synnytään perheeseen, yritetään pärjätä, perustetaan oma, yritetään taas.
Tavoite: epäselvä. Työnjako: sekin on. Aikataulu: loputon.
Rahoitus: omarahoitteinen. Vaikuttavuus: aikamoinen.
Tämä omarahoitteinen, myymättä jäävä kirjani nimeltä Veneleikki kysyy: mitä on perhe?
Saattaa kuitenkin olla, ettei se oikein osaa vastata. Kukapa osaisi.
Silti: minulla on sen kanssa täällä kuopassa ihan kivaa. Siirtelen sanoja, huokailen. Tuijotan tyhjiä kohtia, mietin millä ne täyttäisin. Pohdin, kävisikö siihen esim. polyuretaani.
Lopulta katselen kuvia omilta hiljaisilta reissuiltani, joilla ne tähän mennessä kasaan saadut 227 lyhyttä liuskaa ovat tainneet syntyä.
Katselen kuvia, kuulen hiljaisuuden, jota niissä kuuntelin.
Siitä syntyneen tekstin myyminen jollekin väkisin on ajatuksena umpiabsurdi. Meille myydään koko ajan niin paljon, kaikkialla, mitä tahansa. Sielläkin, missä ei ikinä pitäisi. On kauheaa yrittää olla osa sitä.
Ehkä on vaan parempi tehdä se konkurssi. Ja mitä on perhe? Takuuvarmasti jotain, mikä ei tätäkään konkurssikypsää hanketta tule ymmärtämään: kirjoitan tämän kirjan näin koska haluan,
ja koska minun täytyy.
(Veneleikki ilmestyy elokuussa ja ennakkotilauksen siitä voi tehdä minulle osoitteeseen virkkunenjulia@gmail.com . Tilausmotiiviksi käy hyvin mm. sääli.)