Oli paljon tekemättä. Niinpä ryhdyin lukemaan runoja.
Niitä löytyi hyllystä. Niitä on haalittu sinne, pinottu pystyyn odottamaan. Että minulla olisi jotain muuta tekemistä.
Nyt on. On ollut jo monta viikkoa.
Ei ole mitään niin lohdullista kuin väärään aikaan luetut runot. Se kun on niille ainoa oikea aika. Sitä ne vaan siellä hyllyssä odottavat,
pölyyntyen. Pöly ei niitä haittaa. Eikä minua, hyllyssä. Kirjapöly tuoksuu hyvältä.
On paljon tekemättä. Niinpä luen runoja. Aurinko on kaartanut pihan, mennyt piiloon, palaa maaliskuussa ehkä. Palatkoon.
Jatkan lukemista. Tekemätön istuu vieressäni sohvalla, vaihtaa asentoa, tuhahtelee.
Tuhahdelkoon.